Linnanmäkeläisten Yhdistys ry.

Kirjoittanut Väinö Kummu 1972

Linnanmäellä elokuun alussa -60 suoritettu "koemerkintä" siitä, olisiko tarpeen perustaa yhdistys "vaalimaan huvipuistossamme toimineiden keskuudessa 10-vuotiskauden aikana kehittynyttä hyvää työpaikkahenkeä sekä lujittamaan vanhojen Linnanmäkeläisten yhteenkuuluvaisuutta", tuotti 143 kannattajaa, vaikkei "ensikesäläisiä" silloinkaan kelpuutettu. Perustamisesta päättävä kokous pidettiin Kolibri-teatterissa 29. 8. -60. Samalla päätettiin pitää Linnanmäkeläisten illanvietto loppiaisaattona -61 ja se pidettiinkin Upseerikasinolla runsain osanottajin ja ohjelminkin. Yhdistyksen säännöt, joiden rungon oli laatinut Linnanmäen monivuotinen kuuluttaja (Espoon apulaiskaupunginjohtaja) Ilppo Aarnio, hyväksyttiin 29. 7. -61. Linnanmäkeläisten yhdistyksen alkuperäisestä hallituksesta ovat edelleen paikoillaan puheenjohtajamme Lauri Seiterä, nyt 5 v. varapuheenjohtajana toiminut Erkki 0. Virta, koko ajan rahastonhoitajan vastuuta kantanut Inge Aalto, aluksi jäsen- ja alati rahanhankintoja hoidellut Eero Naukkarinen, Lahja Korhonen sekä yhäti sihteerinä Väinö Kummu. Edellisten lisäksi nykyiseen hallitukseen kuuluvat vuodesta -68 Leo Lindblom sekä v. -71 valitut Raili Autio, Sinikka Ottenstroer, Verner Järvinen, Pentti Kinnari (hoitaa ulkom. matkat), Pertti Kivimäki, Ville Laine (arpajaiset), Pentti Mäkelä (jäsenhankinta) ja Tuure Räykkylä sekä vuodesta -72 Solmu Mäkelä (julkaisut). Varapuheenjohtajina ovat aiemmin olleet Ukko Tukiainen ja Torsten Brunila. Jo 4. 9. -61 yhdistys päätti valita 3 kunniajäsentä. Näiksi ensinnäkin Linnanmäen perustajiksi katsottavat evI. Einari Haltiavuori sekä tanskalainen joht. Svend Jarlström ja heidän rinnalleen varsinaisen Linnanmäki-hengen luojaksi toteamamme tri (sosiaalineuvos) Bo Ekelund. Edesmenneen joht. Jariströmin tilalle kunniajäseneksi valittiin 31. 8. -69 ylitarkastaja Tanko Weintraub - ansioinaan vertaansa vailla oleva myötämielisyys yhdistystämme kohtaan monivuotisena kannattajajäsenenämme sekä toisaalta koko Linnanmäkeä koskevan vakuutusjärjestelmän luominen.

Yhdistyksemme toimintapohja jäi kapeaksi kun siitä alunperin eliminoitiin kaikki "ammattiyhdistyspiirteet". Ja sallittaneen nyt 10 vuoden perästä tunnustaa, ettei meille vanhoille ole juuri työpaikkahengestäkään murhetta jäänyt sitten kun ekonomi Erkki Kaskikin oli kutsuttu takaisin Linnanmäen johtoon. Mutta meidän, vain 4 kk vuodessa yhteisellä työpaikalla liikkuvien yhteenkuuluvaisuuden lujittaminen näyttää sentään kannattaneen, vaikka mutkia matkassa on ollutkin. Em. loppiaisaatonjuhlasta oli suunniteltu 
perinnettä, mutta parin kerran jälkeen siitä oli luovuttava, koska loppiainen joskus tarjosi kolmekin vapaapäivää ja liian monille tuli maalle lähtö. Yritimme myös juhlia heinäkuista rukouslauantaita kesän "ainoaamme", mutta enemmistö halasi ymmärrettävästi maalle. Maalis-huhtikuun vaihteessa pidetyt vuosikokoukset, kun niihin yhdistettiin tanssiaiset, ovat toki vetäneet yhä lisääntyvästi Linnanmäkeläisiä koolle. Kuin luonnostaan lankesivat Linnanmäen kesäkauden päättäjäisjuhlat yhdistyksellemme. Kun ne sitten jouduttiin siirtämään pois Rondosta syksyllä -64 sattuneiden "jälkitappelusten" takia, olisivat lopettajaiset lopahtaneet ilman yhdistystämme. Mutta tiedämmehän ne aina vietetyn ja komeastikin, kun LPS on aina antanut raha-apua.

Puheenjohtajamme Lauri Seiterä toi jo yhdistystä perustettaessa esille ajatuksen yhteisten ulkomaanmatkojen järjestämisestä. Siinä törmättiin kuitenkin monien muiden aatteellisten yhdistysten kompastuskiveen - varojen puutteeseen. Rikastumiskeinoja pohdittiin ja kokeiltiinkin joitakin, mm. kanttiinin pitoa Linnanmäellä, mutta heikoin tuloksin. Matka-apurahat onkin kerätty arpajaisilla, joihin voitot on saatu lahjoituksina. Syynä jatkuvaan menekkiin on tietysti se, että voittojen arvo on arpajaisissamme yleensä ollut suurempi kuin listojen tuotto. Keväällä -68 voitiin tarjota n. 100 mk avustus jokaiselle Hampurin matkalle lähtevälle jäsenellemme, joita ilmoittautui 60. Osa perui, mutta 40 lähti sitten marraskuussa tuolle "opinto- ja virkistysmatkalle", mistä meille ensikertalaisille vallankin koitui riemastuttava elämys laivamatkoineen, miljoonakaupunkiin tutustumisineen ja suuren Dom-tivolin näkemisineen, josta tuli sitäkin antoisampi, kun kunniajäsenemme tri Ekelund oli ajoittanut Dom'iin tulonsa juuri samaksi päiväksi ja meitäkin pidettiin vallan kunniavieraina. Toinen opintomatka tehtiin lokakuussa -70 jälleen laivalla Itämeren yli nyt Bremenin Freimarkt-juhliin, jotka olivat vieläkin valtavammat kuin edellinen. Aikaisemman reissun aikapulan vitsastamina oltiin nyt matkalla pitempään ja pysähdyttiin taas pariksi päiväksi Hampuriinkin. "Sinne veri vetää uudestaan" yhä monia meistä - ei toki Reperbahnin vaan sen kivan laivamatkan takia. Nuo Itämerenmatkamme olivat kausialennuksineen suht halpoja, joten yhdistyksen apuraha kattoi itse matkalipusta suurimman osan. Mutta kun enemmistö vaati suunnanmuutosta, niin hallitus päätti Linnanmäkeläisten kolmannen retken tehtäväksi lentäen aurinkoon Kultahietikolle Varnaan Bulgariassa. Vaikka hinta sinne oli yli 500 mk luokkaa ja yhdistyksen apu siihen nähden murto-osa, tuli ilmoittautujia alkuun 80. Viime syyskuun 16. päivä oli sitten 60 Linnanmäkeläistä lähdössä lomanviettoon Mustanmeren rannalle. Useimmat tekivät samalla unohtumattoman opintomatkan laivalla vanhaan Istanbuliin. Matkajohtajiamme olivat Ritva Miettinen, Inge Aalto ja Pentti Kinnari.

Yhdistyksen hallitukselle nuo matkasuunnitelmat ovat antaneet eniten kokoontumiskertoja ja työtä varsinkin rahastonhoitajallemme. Mutta yhteismatkamme ovat myös väkevimmin tiivistäneet mukana olleiden Linnanmäkeläisten yhteenkuuluvuutta. Jo sinänsähän on tutussa ja taatussa seurassa ollut vieraissa turvallista olla ja ellei ole kieliä taitanut itse, niin aina on joku osaava ollut pyytelemättä auttamassa. Nyt onkin hallituksessa suunniteltu, että koska koko kesänsä Linnanmäelle "uhraavista" monet joka tapauksessa mielivät syksyllä etelän aurinkoon, niin on paikallaan yrittää koota joka syksyksi Linnanmäkeläisseurue kokoon ryhmä- ja muiden alennusten turvin. Jäsenten "merkkipäivien muistaminen" on ollut eräs eikä suinkaan väheksyttävä toimintamuotomme. Puheenjohtajamme aloitteesta suunniteltiin v.-70 Linnanmäkeläisten Yhdistyksen kunniaviiri (Royn tekemä) jaettavaksi kunnianosoituksena sekä ansioista Linnanmäen ja/tai yhdistyksemme hyväksi. Jokainen LPS:n hopeamerkin ansainnut yhdistyksemme jäsen saa viirin ilman muuta, mutta kuka ei sinne asti luule yltävänsä hän saa 5 v. jäsenenä oltuaan sen ostaakin muistoksi Linnanmäkeläisyydestään.

Teksti Väinö Kummu, julkaistu Linnanmäkeläisten Yhdistyksen lehdessä 15.12.1972

Copyright © 2002 [Lintsi.info]. All rights reserved.