142 Tuplavakaajat

142 Tuplavakaajat

Uutta projektia pukkaa ja tällä kertaa on vuorossa alustan jäykistäminen. 140-sarjassa on vain edessä kallistuksenvakaaja (16 mm) ja takana Panhard-tanko. 164:ssa on hieman paksumpi (18 mm) etuvakaaja, mutta tuppaa olevan aika harvinainen osa tänä päivänä. Amatsonissakin oli alkujaan 19 mm etuvakaaja! Kaksi tavallista 140-sarjan 16 mm etuvakaa päällekkäin vastaavat kuitenkin paksumpaa vakaajaa kuin tuo em. 164:n 18 mm vakaaja. 2x 16 mm tuplavakaajat jäykistävät alustaa ja parantavat kaarreominaisuuksia enemmän kuin pelkästään yksi 18 mm vakaaja. Vertauksena 240-sarjan "ohuin" etuvakaaja on sekin jo 19 mm paksuinen. Tuplavakaajien ajatus 140-sarjaan on tässä projektissa lähtöisin Volvo vakaajaguru Juha L:n käsialasta. Hän myös toimii projektissa mukana.

Ajatuksia ja toteutuksia kallistuksenvakaajista

Eräässä turbo 245:ssä oli kaksi 19mm takavakaajaa hitsattuna päistä toisiinsa kiinni ja jäykät ralli-iskarit, 17" Titan vanteet 235 renkailla ja 25 mm levikepaloilla. Keulassa oli 2 x 19 mm vakaajaa samalla tyylillä kiinni kuin 140-projektissa. Auto kulki kuin juna, kaarteeseen täydet ahdot päällä n. 160km/h, eikä ollut puhettakaan minkään kulman irtoamisesta tiestä. Farkku on muutenkin vakaampi ajaa mitä vastaava sedan malli, koska painojakauma on aika lähellä 50-50. Farkun takapää painaa nimittäin n. 40 kg enemmän mitä sedanin. Mutta miksi sitten farkuissa on oletuksena ohuemmat takavakaajat on vaikeaa sanoa. Volvon mukavuus ajattelua mitä ilmeisemmin...

Eräskin 244 sedan, jossa oli keulaan laitettu turbon 23 mm vakaaja sekä joka nurkkaan rallisäätöiset keltaiset R-sportit ja Titan 17x7" vanteet 205/45 renkailla, +150 hv moottori ja mutkissa lähti perä aina rinnalle. Kun laittoi 25 mm vakaajan taakse, alkoi perä pysymään tiessä huomattavasti paremmin. Nimittäin 25 mm vakaajalla kun painaa toisesta takanurkasta koria alaspäin, liikkuu samalla toinenkin puoli. Niin paljon se vaikuttaa korin jäykkyyteen.

Muistettakoon 240-sarjan keulassa myös ne lisätuet! Eli ne jotka tulee rintapelti + Mc Pherson ja alhaalle tukivarren takakiinnityskorvake + etupalkki. Ne vaikuttavat todella paljon keulan ajotarkkuuteen. Vakaajat on loppupelissä hieman hankalia hommia. Siihen nimittäin vaikuttaa mm. alustan korkeus, iskarien jäykkyys, jousien jäykkyys, puslat, vakaajien kiinnitys, korimalli, jne...

Tässä teoreettinen taulukko tuplavakaajille:

16+16 = 19.027 __ 19+19 = 22.595 __ 21+21 = 24.973 __ 23+23 = 27.352 __25+25 = 29.730

16+19 = 21.037 __ 19+21 = 23.873 __ 21+23 = 26.243 __ 23+25 = 28.615

16+21 = 22.581 __ 19+23 = 25.307 __ 21+25 = 27.657

16+23 = 24.242 __ 19+25 = 26.866

16+25 = 25.988

Teoriassa noin mutta käytännössä kaksi vakaajaa kyllä vaikuttaa enemmän. Esim. taulukossa on kaksi 19 mm vakaajaa vaikuttaa juuri ja juuri 23 mm vakaajan verran. Tosin keula on paljon tanakammin tiessä kahden 19 mm kanssa mitä yhdellä 23 mm vakaajalla... Teoria ei aina vastaa käytäntöä suoraan. Ensinnäkin unohdetaan se, että jos vakaajat ovat jostain kiinnityspisteestä irrallaan - vaikka sen tuuman verran - jäykkyys kertaantuu jo ”kolmanteen potenssiin”. Ja jos - kuten takana on - vakaajat eivät pysty mitenkään liikkumaan milliäkään eri tahtiin, nekin jo omalla tavallaan "ristitukevat" toisiansa josta syntyy lisää jäykkyyttä.

Itse projekti

Aluksi irrotetaan vanha vakaaja irrottamalla tukivarresta vakaajaan menevän pultin mutteri. Jonka jälkeen saadaan kumit, prikat ja jarruputkien tukikiinnike irrotettua.

Sitten katkaisulaikka tai rautasaha esiin ja pultti poikki alaosastaan, joko mutterin päästä tai yhden kumin läpi pultin varsi poikki. Turha kuvitellakaan, että 30:ssä vuodessa kiinniruostunut tappi + holkki -systeemi lähtisi muuten auki.

Aika heikossa hapessa olivat ylimmäiset tukikumit eli litistyneet jo vuosien saatossa käyttökelvottomiksi. Sitten vain rungosta pari pulttia per puoli auki ja etuvakaaja on irti autosta. Kuvassa näkyy rungossa oleva koripuslan tukiraudan kiinnityspaikka.

Yksi kumien kiinnitysprikka oli ruostunut käyttökelvottomaksi, muut saivat puhdistuksen, hiomisen, pohjamaalin sekä maalin osakseen.

Vanha kallistuksen vakaaja sai em. toimenpiteet myöskin osakseen.

Vertauksena kuvassa 240 Turbon 23 mm etuvakaaja.

Sitten tehtiin mielenkiintoinen huomio. 240 Turbon koripuslien kiinnitysrautojen mutterien reiät olivat täsmälleen samassa paikassa kuin 140-sarjankin. 240 Turbon kiinnitysrauta on tosin syvempi, joten hyvänä veikkauksena on niiden käyminen suoraan 140 tuplavakaajiin! Ao. rautoja tosin tarvitaan niiden oikeilla paikoilla, joten tähän projektiin tehdään lattaraudasta uudet kiinnikkeet. Toiseksi varmistetaan kunnon kiinnitysraudoilla, että vakaajat varmasti pysyvät kiinni kesällä 2004 Alastaron tiukissa mutkissa ;-). Kuvissa alla ja oikealla 240 Turbon kiinnitysraudat + kumipuslat.

Sunnuntaina iltapäivällä jatkui tuplavakaajaprojekti täydellä teholla. Vakaajaguru Juha L. piipahti tarvittavien osien kanssa autohallilla ja päästiin itse asiaan. Vakaajan uudet vahvistetut rautakiinnikkeet ja tangot olivatkin maalattu jo aikaisemmin viikolla.

Juha toi mukanaan viimeisetkin hilppeet ja kaikki oli valmista asennusta varten.

142:n keula ylös ja pientä puuhastelua kiinnikkeiden kanssa tyyliä Juha oikealla ja allekirjoittanut vasemmalla. Vakaajat riviin, pultit sekä mutterit kiinni ja homma oli paketissa. Helppoa ja nopeata vai miten sitä mainoksissa sanotaankin. Hyvältä näyttää vakaajapino ja halu olisi jo kova päästä testaamaan 142:n alustaa käytännössä. Onneksi kevät tulee jo tuota pikaa...

Ja alla vielä Juhan alkuperäinen toteutus omasta autostaan. Kuin kaksi marjaa... ;-)

Saattaa olla, että saadaan 140-takavakaajakin aikaiseksi (kuva sopanja/Volvolandia).