Volvo 142 -74 B230FB-t

142 huhtikuussa 2003

Kuvia -90 luvulta (jotka on muuten otettu Alavudella)

Alla oleva kuvista toinen on otettu Tampereella ja toinen Ruotsissa Linköpingin Biltema parkkipaikalla. Volvo vielä aika orkkis kunnossa. Takapuskuri, vetokoukku, alkup. GL-vanteet ja valkoraitaiset roiskeläpät...

Teksti on pääosin -90 luvun puolesta välistä, joten lukekaa pilke silmäkulmassa...

Vuosia sitten, kymmenien enemmän tai vähemmän ruosteisten ja ajokelpoisten autojen jälkeen, käsiini osui vm.1974 oleva Volvo 142. Tuohan oli viimeinen vuosi kun kyseistä autoa valmistettiin, ennen sen seuraajaa legendaarista 240-sarjaa. Jo tuolloin autossa oli mm. turvakori, turvavyöt myös takana sekä nykyaikainen viisarinäyttöinen pyöreä mittaristo.

Muutamia vuosia autolla ajettuani ja kyllästyttyäni "traktorini" etenemiskykyyn, päätin että on aika tehdä pieniä muutoksia konepellin alle. Moottorijarrutuksessa öljyä polttava B20A-mallin (=yksi Strombergin kaasutin) 90 hv:n moottori oli saava kansiremontin osakseen. Ensimmäiseksi kauppaan, auton korjaus- sekä virityskäsikirja ostoslistalle ja tämän jälkeen alkoi tutustuminen moottoritekniikan ihmeelliseen maailmaan. Sitten vain muutostarpeet paperille, muutamia soittoja moottorikoneistuspajoihin, pankkitilin saldon tarkistus ja parin viikon illat autotallissa vietettyäni tulos oli seuraava:

Kannen alta paljastui kohtuullisen karstaiset venttiilit, jotka tietenkin uusittiin kaikki. Mäntien päältä poistettiin karstat. Kansi vietiin takkatielle moottori koneistamoon, jossa se oikaistiin. Palotilat sekä kanavat puhdistettiin/kiillotettiin, pakokanavia avarrettiin hieman , uudet venttiilit (pako 35 mm) hiottiin istukoihin sopiviksi ja kannesta otettiin n.2mm pois, (joka siis johtaa puristussuhteen kasvun kautta tehon lisäykseen). Kaasuttimeen vaihdettiin osat (korjaussarja) ja hyvän läpihengityksen takaamiseksi pakosarja vaihdettiin 4-1 peltisarjaan ja pakoputkeksi tuli 2" viritysputkisto.

Auton virityksessä on myös muistettava, että lisääntynyt teho on myös hallittava, joten alustakaan ei säästynyt parantelulta. Taakse vaihdettiin uudet jouset vanhojen kuoleentuneiden tilalle ja kaikki iskunvaimentimet vaihdettiin uusiin kaasuiskareihin. Turvallisuuden parantamiseksi, myös jarrupalat uusittiin kaikkiin pyöriin (Volvossa levyjarrut myös takana).

Entä tulos. Auto Kaasutin Ekspertille Kaivokselaan säädettäväksi ja kas kummaa, moottorille tehomittauksessa saatiin n.135hv. Ei hullumpaa vai mitä, varsinkin kun homma on paljon halvempaa ja yksinkertaisempaa, kuin Turbo-virityksellä. Kaiken kaikkiaan auton parantelu oli varsin onnistunutta. Ajettavuus parantui ja koneen toiminta oli sangen miellyttävää, eikä polttoaineen kulutus juurikaan kohonnut. Kaupungilla "cruisailu" oli paljon antoisampaa, kun enää kaiken maailman "Rokki-Corollat" eivät hyppineet silmille.

Sivun alkuun

Virittelyllä on tietenkin tavallaan huonotkin puolensa. Siinä oppii tutustumaan alan ihmisiin ja näkee huomattavasti parempia ja nopeampia autoja kuin itsellä on. Nälkä kasvaa syödessä, kuten sanotaan, joten seuraavana talvena olikin ohjelmassa autoni siirtäminen aivan uuteen teholuokkaan. Tällä kertaa uusittiin koko moottorin sisuskalut ja vähän muutakin.

ALAKERTA: Lohko porattiin suurimpaan ylikokoon mitä pystyi, eli hankittiin tuliterät 92,5 mm männät. Kampiakseli vaihdettiin pitempi-iskuiseen, joka myös tasapainotettiin. Seurauksena moottorin tilavuus kasvoi 1.98:sta - 2.3:een litraan. Vauhtipyörää kevennettiin kiihtyvyyden parantamiseksi. Nokka-akseliksi valittiin "kylmästi" yli 300 asteinen kisanokka. Nokka-akselin käyttörattaat vaihdettiin fiiberistä teräkseen ja huopatiivisteet kunnon "stefoihin". Muuta lohkoon ei oikeastaan tarvinnutkaan tehdä.

YLÄKERTA: ...koki suurimmat muutokset. Kannesta avarrettiin kanavat ja venttiilit uusittiin kasvattamalla lautaskokoa suurimpaan mahdolliseen, mitä venttiilien ohjaimia muuttamatta oli mahdollista. Imu 37 mm ja pako 46(?) mm. Venttiilit kiinnitettiin kanteen tietysti tuplajousilla. Kantta madallettiin lisää, jotta puristussuhteeksi saatiin n.12:1 (kilahtaa käynnistäessä). Tämän johdosta venttiilien työntötangot jouduttiin vaihtamaan lyhyempiin, jotta säilytettiin keinuvipujen oikea toiminta vaakatasolla. Myös keinuvipuakselin kiinnitys uusittiin pulttaamalla se tukevammilla pulteilla kanteen kiinni. Kanteen pitkä imusarja ja kaasuttimiksi valittiin kaksi 48 mm vaaka (DHLA) tupla-Dellortoa, 105 mm imutorvilla ja 90 mm suodattimilla. Bensapumppu vaihtui luonnollisesti sähköiseen, Facet Red Top -malliseen. Peltisarjaksi tuli Marteliuksen 4-2-1 malli ja jatkoksi Volvo 240 Turbon 60 mm putkisto.

Sivun alkuun

ALUSTA: Kaikki jarrulevyt ja palat uusittiin. Eteen uusittiin ylätukivarret (olivat jo ruostuneet) ja takatukivarsien kunto tarkastettiin. Jotta moottorin tehot saadaan välitettyä kunnolla tiehen, laitettiin matalat ja jäykät jouset. Iskunvaimentimet vaihdettiin kisaiskareihin (kiinnitys koriin vahvistettiin). Jarrutehostimeen ja sylinteriin ostettiin uudet osat. Auton jousittamatonta massaa kevennettiin 240-sarjan alkuperäisillä Turbo-vanteilla ja alle valittiin Micheliin 195/60-R15 matalaprofiili renkaat. Takalokasuojan sisään kääntyvän reunan joutui tosin leikkaamaan pois.

Lisäksi vähän paranneltiin paikkoja sieltä täältä. Vesipumppu uusittiin, samoin sytytys johdot, bensaletkut + paineensäädin, öljypumppu, virranjakaja, akku, puola ym. Koria kevennettiin poistamalla massiiviset (ja rumat) puskurit. Lisäksi tietysti pientä sälää, mm. kierroslukumittari, ralliratti, sammutin, uudet sisältä säädettävät sivupeilit sekä kymmeniä öitä ja satoja työtunteja autotallissa hyvien ystävien seurassa. Välillä tietysti rentouduttiin huurteisten kera, viritellen autoja vain sanallisesti...

Tehomittauskäyrät moottorista, vas. kuva vuodelta -88: Mustalla vakio B20A ja punaisella "hieman" piristetty B22. Oik. vuoden 2003 mittaustulokset.

Auton rakentelu onnistui paremmin kuin hyvin, kiitos Kaivokselassa sijaitsevan Järvisen Matin Autoengineering virityspajan asiantuntevin neuvoin, koneistuksien ja osien valinnan. Tehomittauksissa moottorista saatiin kehitettyä n. 170 - 180 hv.; ilman kaasuttimien ilmansuodattimia ja pienellä takavaimentimella. Ajomukavuus ei ole ehkä leppoisan kesäauton tasoa, johtuen jäykästä alustasta, mutta ERITTÄIN NOPEAA! Kone kiertää n.7 000 r/min ja 0 - 100 km/h taittuu seitsemän sekunnin pintaan ja huippunopeutta kertyy mittarin mukaan n. 200 km/h. Oliko joka markan (eli euron) arvoista? KYLLÄ, ja vielä joka penni (siis sentti ;-))!

142:n Mikkelissä mökillä 90-luvun alussa

Copyright © 2003-2006 [Tonit.org]. All rights reserved.