Raportti kisakulissien takaa

Teksti: Saila Linnahalme

Linnanmäen Olympialaisia vietettiin maanantaina 3.5.1999 kylmässä säässä mutta lämpimässä hengessä. Illan hämärtyessä kuultiin yleviä puheita, tehtiin suuria urheilullisia tekoja ja saavutettiin kuolematonta kunniaa. Tai ainakin mainetta. Mutta mitä tapahtui kulissien takana? Miten suorituskykyjensä äärirajoille ajetut huippu‑urheilijamme kokivat kisakuumeen, odotukset ja paineet? Kiertelin muutamaa päivää kisojen jälkeen urheilijoiden parissa ja kyselin, kuinka he olivat valmistautuneet suureen urheilujuhlaan. Tässä muutamia kommentteja...

"Joo, täytyy myöntää että mulla oli kyllä kauhea kisakuume. Eniten pelotti se, että mä en tunne ketään. No kyllä siinä tutustu, kun maattiin koko joukkue keossa suksien päällä. Ai miten mä treenasin? En mä oikeen tiedä. Kelpaaks se, että mä ostin uuden takin?"

"En mä ottanut mitään paineita. Kyllä mä tiesin, että homma hoidetaan kotiin. Mä oon nääs näitä urheilumiehiä. Heh-heh."

"No täytyy tunnustaa että mun odotukset oli ennen kaikkea niinku henkilökohtasella tasolla. Mä olin siis valmistautunut yhteen tapaamiseen. Se kilpailujuttu meni niinku siinä sivussa. Mut ei siitä sit tullu mitään..."

"Paineet oli kovat. Tuntuu et ois pitäny pärjätä paremmin, mä oon kato ollu Lintsillä enneki töissä. Se ei kuitenkaan auttanu suorituksessa."

Todellisuus ja toiveet eivät siis Linnanmäenkään Olympialaisissa kohdanneet täysin toisiaan. Ehkä juuri ennakkopaineiden vuoksi henkilökohtaiseen huippusuoritukseen oli vaikea yltää. Mutta vaikka oma suoritus olisikin jäänyt hieman optimista, todellinen kilpailu käytiin kuitenkin eri maiden mukaan nimettyjen joukkueiden kesken. Uskaltauduin keskustelemaan muutamien tuoreiden Linnanmäkeläisten kanssa joukkuehengestä ja yksittäisen kilpailijan roolista suuremmassa ryhmässä. Kuinka saksalaiset, tanskalaiset ja ranskalaiset, argentiinalaiset, venäläiset ja ruotsalaiset ottivat mittaa toisistaan?

"Meillä oli tosi hyvä joukkue. Kaikki teki parhaansa tai ainakin jotain. En mä koe, että mulla olis ollu mitään erityistä roolia. Menin vaan muitten mukana, jopa Space‑Shottiin, vaikka se kyllä pelotti vähän. Kai se on sitä ryhmähenkeä."

"Meidän joukkueessa monet tuntu ihan vaan pelleilevän. Musta ois ollu parempi, jos ois saanu kerätä henkilökohtaisia pisteitä. Silleen mäkin oisin voinu voittaa."

"Mä luonnehtisin meidän joukkuetta aika meluisaks. Mä oon ittekin tämmönen räpätäti. Ryhmässä pitää olla ääntä. Me ei ees kuultu et mikä joukkue voitti!"

  Itse kilpailutapahtuma ja erityisesti monipuolinen kilparata tuntuivat olleen urheilijoillemme mieleen. Radalla tapasi myös kisavirkailijoita: näin sai mielenkiintoisen läpileikkauksen Linnanmäen varsin omaleimaisesta runkohenkilökunnasta. Tunnelmannostattajien ykköseksi nimettiin Helsinki-pyörän liepeillä päivystänyt Patrick Walsh, joka yllytti kilpailijoita käyttämään niin jalkojaan, äänijänteitään kuin yleistietouttaankin. Hurjakuru ja Space Shot nousivat odotetusti laitelajien suosikeiksi, eräs kilpailijatar sai taas tyydytettyä salaisen haaveensa ajellessaan maratonajelua Lastenkarusellissa. Joku vieraili kilpailun myötä ensimmäistä kertaa Linnanmäen museossa...

"Rata oli ihan mielettömän hyvä, tarpeeks erilaisia kohteita ja kunnon toimintaa. Viestijuoksu teki vähän vaikeeta kun mulla oli niin korkeet korot. Kyllä nyt tuntuu siitä, että tän paikan hahmottaa aika hyvin, tuli tätä kierreltyä sen verran ristiinrastiin.'1

"Hurjakuru oli kyllä paras. Huono sää vaan vähän stoppasi."

"Hyvä että käytiin myös toimistossa ja vessoissa. Olikohan se alkometri ihan oikea? Miks se ei sitten värähtänyt mun kohdalla? Häh?"

Kilparadalta uupuneet joukkueet ohjattiin vihdoin virvokkeiden pariin Linnagrilliin. Kahden ja puolentunnin urakan jälkeen salaatit ja makkarat maistuivat niin norjalaisille, tanskalaisille, saksalaisille, ranskalaisille, espanjalaisille, kanadalaisille, brasilialaisille kuin intialaisillekin, muista puhumattakaan. Myös olut ja siideri keräsivät runsaasti kiitosta. Rankka kilpailu oli ohi. No, huipentuiko Olympia-ilta palkintojen jakoon, ja kuka lopulta oikein voitti?

"Huipentu. Intia voitti."

"Kai se huipentu. Oisko Kuuba voittanu?"

"Ei huipentunu. Mä olin ainakin voittaja. Eiks me oltu kaikki?"

PS. Ensimmäiseksi tuli Intian joukkue, kakkosena oli USA ja kolmantena Norja.

 © 2002 [Lintsi.info]. All rights reserved.