Lisebergin vanha Vuoristorata

Liseberg 1923

Lisebergin uutuutena kesälle 2003 tullut puinen Vuoristorata Balder on jo järjestyksessä kolmas rata. Kaksi aikaisempaa rataa olivat itse Jarrumiesten ohjaamia, kuten Lintsillä, Bakkenilla ja Tivolissa vielä tänä päivänäkin. Lisebergin ensimmäinen rata (1923) oli tekniikaltaan samanlainen kuin nykyinen Tanskan Tivolin Vuoristorata (1914) ja puuhamiehenä hääri itse Waldemar Lebech. Juna kulki kiskoilla paljon korkeammalla ja pienet vaunujen pyörien kiskoilta tippumiset olivat mahdollisia. Ei tosin ole vaarallista, sillä juna pysyy kyllä radalla.

Tivoli 2002

Lisebergin toinen rata (1952) olikin sitten jo samaa tekniikkaa Linnanmäen Vuoristoradan kanssa. Juna kulkee paljon matalammalla radan sisällä ja kiskoilta tippuminen on mahdotonta. Turvallisuus tässä uudempaa tekniikkaa olevassa radassa oli aivan toista luokkaa kuin vanhassa radassa.

Lintsi 2003

Alla pieni ote Vuoristorataa käsittelevästä osasta Lisebergin historiaa kartoittavasta kirjasta. Ruotsinkielisen alkuperäisteoksen on suomentanut Lotte ;D.

Vuoristorata

Ote Lisebergin historiaa käsittävästä kirjasta, ruotsinkielestä mainiosti suomentanut Lotte, kiitoos!

Se että Liseberg sai vuoristoradan, oli Tanskalaisen Waldemar Lebechin aikaansaannosta. Hän oli tunnettu Tivolirakentaja ja oli aikaisemmin rakentanut päätähuimaavia vuoristoratoja sekä Saksassa että Tanskassa.

Lisebergin oma vuoristorata avattiin tihkuisena helluntaiaattona vuonna1923. Toimittajat ja erityisesti kutsutut vieraat olivat ensimmäinen yleisö kun vaunut ajettiin laiturille johtaja Jenzénin johdolla. Vahva kaapeli kiristettiin kireäksi kuin viulun kieli ja sitten vain menoksi! Kaikki meni hyvin ja seuraavana päivänä oli yleisön vuoro. Kymmenen äyriä aikuisesta ja viisi lapsesta. Vaunuyhdistelmiä oli viisi joissa oli kolme vaunua ja paikkoja riitti kymmenelle matkustajalle. Kahden tunnin aikana, kolmisentuhatta matkustajaa ehti päästä ajelulle.

Vuoristoradasta tuli menestys heti alusta alkaen. Johtaja Carl Jenzén, ei kuitenkaan luottanut täysin juuri palkattuun henkilökuntaansa, joten hän ajoi itse vuoristorataa kunnes henkilökunta oli hänen mielestään riittävästi koulutettu. Vuoristoradassa oli alusta asti kauniita fasadimaalauksia. Vuonna 1934 Vuoristorata peruskorjattiin ensimmäistä kertaa, muuttuen loistaviin, vahvoihin väreihin teemana erilaiset maisematyypit. Siellä oli muun muassa maatiloja, niittyjä, kauniita rantoja, nelitorneja ja vesiputouksia. Sen lisäksi rakennettiin tuulimylly jonka siivet loistivat iltaisin.

Vuoristorata ei ollut kokonaan riskitön vetonumero. Joskus vaunut saattoivat suistua raiteelta. Syksyllä lehtien putoiltua puista saattoivat vaunut suistua raiteelta vähän miten sattui. Onnettomuuksia takia uusi rata rakennettiin vuosina 1951–1952. Uudesta vuoristoradasta tuli kolme metriä ensimmäisestä korkeampi. Uudella radalla vaunujen oli mahdoton suistua raiteelta ja vauhti oli jopa kovempi. Neljä vuotta myöhemmin oli fasadin peruskorjauksen aika. Siinä oli ollut kankaasta tehty pinnoite vuodesta 1923 asti jonka värit olivat muuttuneet epämääräisiksi. Kilpailu järjestettiin ja kahdeksasta ehdotuksesta vallittiin malliksi tunnetun Göteborgilaisen taiteilija Knut Irwesin nonfiguratiivinen maalaus. 

Syyskuusta 1955 seuraavan vuoden huhtikuuhun Irwe teki töitä joka päivä valtavan projektin eteen paitsi joulupäivänä ja pitkänäperjantaina. Viisitoista maalaria ja seitsemäntoista puuseppää raatoi saadakseen muotoiltua tyylitellyn alppimaiseman. Luomus ristittiin nopeasti göteborgilaisen huumorin mukaan ”Maailman suurimmaksi taideteokseksi” (Världens störssta konstverk). Ehkä kaikella oikeudella.

Jarrumiehillä oli tiukkoja sääntöjä jotka koskivat vauhtia. Rata oli 980 metriä pitkä ja ihanneaika oli kaksi ja puoli minuuttia. Joskus kuitenkin sattui että jarrumiehillä oli sisäisiä kilpailuja. Jotkut heistä laskivat radan kahdessa minuutissa. 60-luvulla yksi jarrumiehistä yritti lyödä sekä aika- ja rataennätyksen. Yritys loppui kun vaunu ajoi seinään tultuaan päätelaiturille. Jarrumiehestä tehtiin ilmoitus poliisille ja häntä syytettiin huolimattomuudesta liikenteessä.

Vuoristoradan 65 kauden aikana kyydittäviä oli ollut noin 41 miljoonaa matkustajaa. Esimerkiksi vuonna 1962 joka neljäs Lisebergin asiakas (492.239 henkilöä) oli ollut vuoristoradan kyydissä.. Kun Göteborgin kaupunki otti vastaan ulkomaalaisia vieraita tai muita julkisuuden henkilöitä, he toivat usein vieraansa Lisebergiin ja ehdottivat kyytiä Vuoristoradassa. Norjan silloinen kruunuprinssi Olav pääsi kyytiin vuonna 1938 ja oli siitä aivan haltioissaan. 

Niin, monella on varmaan vahvoja muistuvia ensimmäisestä kyydistään vuoristoradassa. Kuka ei muistaisi jännitystä, puhumattakaan ylitsepääsemättömästä hermostuneisuudesta ennen lähtöä. Pimeä sisäänajo ja suuri mutka vasemmalle. Ylämäki joka tuntui loppuvan pilviin. Näköala yli koko huvipuiston. Perhoset vatsassa alamäessä. Perän irtoaminen äkkijyrkässä alamäessä ja huimaava vauhti tärisevissä vaunuissa. Naurua, huutoa sekä kyyneleitä. Siellä tunsi itsensä eläväksi ihmiseksi. Vanha, ihana ja pelottava vuoristorata, kiitos kaikista hienoista ajoista!