Yhtä pihalla kuin aina ennenkin

Kun elämä toisinaan käy kliiniseksi ja säännellyksi, nykyihminen alkaa hakea lapsuuden seikkailuhenkeä. Kautta historian on lähdetty retkille tuntemattomaan niin myös me. Outo, mutta toimiva metodi: maksa lika säkissä ja lähde sekalaisella sakilla viikonlopuksi syteen ja saveen. Monelle tutulle kasvolle matka ei suinkaan ollut ensimmäinen ja useimmat meistä, sattuneesta syystä, viettivät myös hyvin ansaittua minikesälomaansa tuona syyskuisena viikonloppuna. Kyse oli tietenkin matkasta Umpimähkään.  

Tästä se kaikki alkoi

Heti alkajaisiksi, porotettuamme bussilla kyseenalaiseen suuntaan, harjoitimme katoavaa kansanperinnettä matkustamalla ilmielävällä lossilla. Ja - katoavaa tai ei, perinnettä kuitenkin: poikkesimme tietysti myös hankkimaan bensaa suoniimme. Tarjoilu toimikin loistavasti koko matkan ajan ja jos joku tuli selväksi, se oli kyllä ihan oma syy. Väliaikainen määränpäämme oli siis etsiskelyn jälkeen, kyllä, Suomen kartalta löytyvä Kustavi, joka sanakirjan mukaan merkitsee kalenterista löytyvää merkintää, josta ei ole aavistustakaan, mistä ja minkä vuoksi se on sinne tullut. Ja siihenpä loppuikin ilo siitä sanakirjasta: loppumatka risteiltiin niin kummallisissa paikoissa, ettei ko. opus niitä tuntenut. Tästä kai voi päätellä, että kävimme todellisessa tuntemattomassa!  

Bussi-lossi-lautta-bussi -kuvion jälkeen oltiin taas perillä, nyt Brändön saarella Ahvenanmaan maakunnassa, jossa majoituimme hotelli Gullvivaniin. Kaunis ja kuulas syyssää houkutteli matkalaiset kiertelemään idyllisessä meriluonnossa ja ottamaan revanssia elokuussa järjestetystä yhdistyksen minigoIf-turnauksesta. Toisille maistui lepo pikku mökkien lämmössä. Iltaa vietettiin saunoen ja illastaen sekä totuttuun tapaan hummaillen hotellin varjossa.  

Miia, Hanna, Saila, Piia ja Reetta

Seuraava päivä näytti meille matkustamisen vereksikkäimpiä puolia. Päivä täyttyi uudella, kauniilla ja erilaisella, aistit herättävillä äärikokemuksilla, joita oma arkielämä ei aina tuttuuttaan tarjoa. Lomanviettäjä saa kulkea silmät avoimina vapaana velvollisuuksista ja keskittyä nautiskelemaan eteen osuvasta. Mehän toki teimme työtä käskettyä. Kiertoajelu vei meidät maitse kapean ja karikkoisen Brändön ympäri. Pysähdyimme muun muassa tutkimaan vuonna 1893 rakennettua kirkkoa. Saaristolaiskappelit ovat usein yhden tyylin edustajia, merellisiä ja tarkoituksenmukaisuudessaan yksinkertaisia - toki myös usein vanhempia - mutta Brändön Pyhän Jaakobin kirkko oli täynnään yksityiskohtia todella monelta eri aikakaudelta. Tällainen museomaisuus onkin tyypillisempää muille Pohjoismaille, joissa kulttuuriesineistöä ei rahdata alkuperäisestä paikastaan satojen kilometrien päähän perustettavaan museoon. Paikallishistoria on arvokkaimmillaan kotonaan, siellä arkiset tarinat esineiden alkuperästä nousevat todelliseen arvoonsa ja onnistuvat kertomaan niin paikallisille kuin vierailijoillekin jotain erityistä.  

Umpimähkäilyä Ahvenanmaalla

Kovin oli autio Brändön saari. Väkiluvun putoamista kuvastaa varmasti Brändön seurakuntaan kuuluneiden määrän huima muutos: perustamisvuonna jäseniä oli noin 1 300 ja nyt, sata vuotta myöhemmin, enää viisisataa. Hetken epätietoisuuden jälkeen matkamme osoittautui jatkuvan Ahvenanmaan mantereen suuntaan lautta- ja lossireittejä edelleen hyödyntäen. Matkalla poikkesimme Bomarsundin linnoituksen raunioilla ja loppupäivän ohjelmaan kuului kiertokäynti Jan Karlsgårdenissa, ulkoilma- ja vankilamuseossa. Päivällistä nautittiin perinteisissä saaristolaistunnelmissa. Illansuussa saavuimme Maarianhaminaan, jossa majoituimme hotelli Savoy:hin. Öiseen aikaan jokaisella oli omat jännittävät kuvionsa.

Aamulla odotti kiertoajelu mantereella. Kastelholman linnaa ei väliin voinut jättää, vaikka ovet ensimmäisellä yrityksellä olivatkin lukossa. Halukkaat saivat myös ostaa mustaa leipää kassit pullolleen. Sitten askel kävikin kohti satamaa, jossa M/S Isabella ahmaisi meidät sisuksiinsa. Alkajaisiksi nautittiin ateria seisovassa pöydässä - pettymys oli suuri, kun täysin huolimatta jo muutaman päivän mittaisesta traditiosta jälkiruoaksi tarjoiltiin kylmäverisesti jotain aivan muuta kuin ahvenanmaalaista pannukakkua. Mutta ei hätää, ainakaan jos Martti on mukana. Hänhän ystävällisesti ilmoitti Ritvalla olevan jo kolme pannukakkuohjetta. Lisäksi olemme henkilökohtaisesti huolehtineet siitä, että Ritva on saanut niitä vielä neljännenkin.

Reetta

Copyright © 2002 [Lintsi.info]. All rights reserved.