Umpimähkä 1987

Umpimähkä 1987

KAHTA EN VAIHTAIS - TOINEN ON UMPIMÄHKÄ JA TOINEN ... ?

". . . ja tänä aamuna mitattiin Kaisaniemessä 6 lämpöastetta". Enemmän ja vähemmän hytisevä joukko ihmisiä vyöryi edestakaisin Matkahuollon ja aseman väliä niin että välillä luuli olevansa keskellä vappukohmeloisten kuurupiiloa. Pian löytyi pelastus: Aaro, Kake ja Markku, rautaisiksi osoittautuneet bussikuskimme, punkesivat meidät pakaaseinemme ajokkiensa uumeniin. Tiukkaa teki, mutta tunnelma tiivistyi heti alusta alkaen. Kello kymmenen jälkeen 140 umpipöhköä ajoi umpimähkään. Helsinki jäi lekottelemaan kuulakkaaseen syysaamuun.

Tarkoituksenamme oli osallistua Lahdessa nälkäpäiväjuoksuun (?), tästä syystä kehotimme matkustajia pysymään nestepaastolla juoksun loppuun saakka. Lahdentien alkupäässä kuljettajat aloittivat tiukan ohituskilpailun sillä seurauksella, että jouduimmekin Porvoontielle. Onneksi aikataulumme oli väljä, joten päätimme poiketa tutustumaan kansallisrunoilijamme J.L. Brunbergin syntymäkotiin Porvoon teollisuusalueen laitamilla. Tarjoilu oli todella makeaa; lakusta toffeeseen ja tryffelistä riisisuklaaseen. Kaikkea sai santsata ihan kahmalokaupalla. Koska sorruimme syömään, jätimme Lahden nälkäpäiväjuoksut mielestämme ja suuntasimme kohti itää. Kotka, Loviisa, Mikkeli, Mäntyharju, Heinola, Kouvola, siinä muutamia nimiä bussiemännän matkaoppaasta. Huutoäänestyksen tuloksena käännyimme pohjoiseen. Saavuimme Kouvolaan ja tutustuimme Käsityöläisenkadun kulttuurikohteeseen.

Iltapäivä oli jo puolessavälissä, kun alkoi tehdä mieli hieman huikopalaa. Ennen kuin kukaan ehti sen kummemmin vääntää suoliaan solmuun, kaarroimme Heinolaan Hotelli Kumpelin pihaan. Uskoimme pääsevämme myöhäiselle lounaalle. ‑ Ei, ei lounasta, vaan kirjoittautuminen hotelliin oli seuraava tehtävämme ‑ olimme saapuneet Umpimähkän pääte‑etappiin. Porukka soljui Kumpeliin ja hävisi pian hotellin kolmeen kerrokseen. Huoneet olivat todella siistit ja maisemat upeat, avautuen edessä olevalle järvelle. Jotkut ehtivät uimaan löylyn lomasta. Ne, joille saunominen ei maistunut, tutustuivat Heinolan keskustaan ennen klo 18 yhteispalaveria, jolloin saimme raportit kaupungin nähtävyyksistä. Jotkut olivat saaneet kunnian tutustua Heinolan Heiliin ja toiset käyneet koeajamassa paikallisen Vossikan. Yhteispalaverissa saimme tutkailla silmä tarkkana uutta piirtämistekniikkaa. Kokeilimme kuinka piirrämme kuvamme taululle seisoen itse taulun takana. Mallipiirtäjien tuloksista huomasi, että harjoitus ei tee pahaa kenellekään.

Juhlasali avautui klo 19. Ruoka kyytipoikineen upposi nälkäiseen kansaan sellaisella vauhdilla, että paikalla olevan hääparin valssi oli jäädä huomaamatta. Pian mekin terästäydyimme ja täytimme tanssilattian. Hiki lensi siinä hurjasti valssia ja tangoa taivutellen, mutta nestetasapainon sai normalisoitua baarin puolella. Kun pikkutunneilla tuli aika viimeiselle valssille, oli hotelliin kotiutunut myös nuorempi matkaväki, he olivat käyneet diskoilemassa päät pyörälle. Joidenkin matka nukkumaan kuului käyneen jenkan tahdissa. Yömyssyt taidettiin skoolata kuitenkin ihan säädylliseen aikaan, sillä aamupalalla näkyi vain virkeitä kasvoja, - vai oliko se harjoittelun tulosta? Joka tapauksessa muutkin herkut maistuivat, kuin pelkkä tuoremehu. Eräs henkilö joi kolme kuppia "todella kitkerää kahvia", ennen kuin tajusi juovansa laimentamatonta teetä.

Aamu vaikeni kirkkaana, aurinkoinen sunnuntai. Päätimme lähteä piknikille ennen kotimatkaa. Teimme sen Linnanmäkeläisten tyyliin ja valtasimme disco Pik-nikin, jossa hytkyimme pylly-vasten-pyllyä-pum-pum pari tuntia. Vielä kotiinpäin suunnistettaessa joku pari pyörähteli valssin tahdissa bussin käytävällä.

Helsingissä halasimme hymyillen hyvästit ja lupasimme tavata pikkujouluristeilyllä tai viimeistään ensi kesänä. On se niin, että hyvällä porukalla ei voi tehdä kuin loistavia matkoja, - ei vaikka painuttais umpimähkään.

Mirja K.

Umpimähkä-matka suuntautui vaihtelevien vaiheiden jälkeen Hotelli Kumpeliin Heinolaan. Reissulla oli kolme! linja-autollista iloisia "mähkäläisiä". Matkan varrella eräällä levähdyspaikalla oli mahdollista tutustua aitoon poroon, kuten eräästä kuvasta voi hyvin todeta. Syksyinen ilma oli jo viilennyt, muttei estänyt pientä uintituokiota illalla paikallisessa joessa Hotellin kupeessa. Myöhemmin Illalla Umpimähkäläiset ottivat paikallisen ravintolaan hallintaansa Heinolan keskustasta. Railakkaat jatkot olivat tietenkin Hotellin käytävällä ja huoneissa. Hääyötään Hotellissa viettänyt pariskunta ei ollut kovinkaan tyytyväinen Umpimähkäläisten "Party all nigt long" -meininkiin.

Hotellihuoneiden luovutusten jälkeen puolen päivän aikoihin, suunnattiin Heinolan keskustaan päivätansseille ja nauttimaan virvokkeita olotilan parantamiseen. Takaisin Helsinkiin "selvittiin" tältäkin reissulta.

- "Mukana olleet" -