Mentiin Umpimähkään
Huvipuisto oli laitettu talviteloilleen, ja oli aika lähteä pienelle
matkalle. Niinpä lokakuun yhdeksäntenä pari bussillista iloisia Lintsiläisia
istuutui Norrgårdin Delta Stareihin ja suuntasi umpimähkään.
Busseissa
annettiin informaatiota tulevasta yöpymispaikasta. Mentäisiinkö Lopelle tai
Jyväskylään
Ajon
lomassa pysähdyimme kahvitauolle, ja syksyinen metsä kutsui monia. Bussissa
lauloimme yhteislauluja, ja Martti ehdotti, josko mentäisiin Poriin, tuttuun
paikkaan. Ilma oli leppoisa, ja tässä vaiheessa ns. asiantuntijat olivat
vaienneet Lappeenrannan motellista. Todella hyvin harhautettu. Ja mitä ihmettä,
oltiin Tampereella ja Martti ilmoitti, että majoitumme paikalliseen Cumulushotelliin.
Se olikin tasokas paikka, monella yhden hengen huone väritelevisioineen. Siitä
vain taloksi, suihkuun, peruukit päähän ja Rusthollariin.
Hotellin
ala-aulassa venäläinen turistiryhmä ihaili ja ihmetteli naamiaisasujamme.
Siinä oli jos jonkinlaista karvaa, höyhentä ja röyhelöä, ja säpinä oli
melkoinen. Juhlahumussa joulupukilta karahti partakin ja ilmeet olivat totisia,
mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä.
Ravintola
Rusthollarin pitopöytä notkui herkuista: oli kalaa ja lihaa, monen sorttista,
salaattien ja uunilaatikoiden kera. Martti järjesti säärikilpailut
poikamiehille, ja arvostelulautakunnan tytöt kopeloivat pohjelihaksia löytääkseen
jäntevimmät. Myös naamiaisasujen kavalkadi oli värikäs ja monet eläytyivät
kantamaan pukujaan aidosti, parhaana palkittiin Peppi. Trion säestyksellä
jatkui tanssi pikkutunneille.
Sunnuntaina
heräsimme pirteinä, jotkut menivät saunaan toisten tyytyessä suihkuun.
Aamupala oli tasokas, ja se maistuikin. Kello 11.00 lähdettiin
kaupunkikierrokselle. Tampere on Pirkanmaan suurin keskus ja koko alueella on
noin 400 000 asukasta. Ajoimme Ratinan stadionin ja Työväen teatterin ohi
Pyynikin harjulle, oikealla puolella välkehti Näsijärvi ja vasemmalla Pyhäjärvi.
Ajoimme ohi Lauri Viidan museon, katselimme kaukaa haulitornia. Kävimme myös
Pispalassa, Pirunvuorella ja Amurissa. Tampereella syttyivät Pohjoismaiden
ensimmäiset sähkövalot noin sata vuotta sitten. Särkänniemen huvipuisto oli
jo sulkenut ovensa.
Ja
yllätys, yllätys: meille oli katettu todella laadukas ruokapöytä kello
13.00, ja se ikään kuin kruunasi matkan. Puolentoista tunnin kuluttua lähdimme
paluumatkalle. Iloinen puheensorina täytti bussit, ja yhteislaulu irtosi helposti. Matkalla pysähdyimme
nauttimaan virvokkeita, ja meno oli rento. Monet jäivät bussista jo matkan
varrella ja viimeiset Rautatieasemalla vaiherikas ja hauska matka muistoissaan.
Matti Kainulainen
Copyright © 2002 [Lintsi.info]. All rights reserved.