Mentiin Umpimähkään

Huvipuisto oli laitettu talviteloilleen, ja oli aika lähteä pienelle matkalle. Niinpä lokakuun yhdeksäntenä pari bussillista iloisia Lintsiläisia istuutui Norrgårdin Delta Stareihin ja suuntasi umpimähkään. Asioista perillä oleva taho kuiski tietävänsä, että ollaan menossa Lappeenrannan lähelle moderniin motelliin. "Ei kannata levittää tietoa kovin laajalle, että salaisuus säilyy", kuului kuiskaus. Olen tiennyt jo kauan aikaa, minne menemme, sanoi toinen. No, sittenpä nähdään.

Busseissa annettiin informaatiota tulevasta yöpymispaikasta. Mentäisiinkö Lopelle tai Jyväskylään ? Aluksi kuitenkin mentiin Keravan messuille, eräät ostivat maukkaita porkkanoita ja toiset menivät paikalliseen pubiin oluelle. Keravalta etsittiin Lahteen menevä tie ja huristettiin eteenpäin, kunnes Marja kuiskasi: "Emme tiedä, mihin ykkösbussi ajoi. Tämä on todellinen umpimähkä." Onneksi oli päätetty yhteisestä pysähdyspaikasta, mutta tietä sinne Marjan täytyi kysellä Shellin huoltoasemalta. Kymmenen kilometriä takaisinpäin, käännös vasempaan, ja oltiin Eurooppa nelosella. Anja ja Hilda myivät bussissa arpoja tuskin tietäen tilanteesta. Hetken kuluttua näimme ykkösbussin ja olimme Alikartanon museossa, Mäntsälän Nummisessa.

Ajon lomassa pysähdyimme kahvitauolle, ja syksyinen metsä kutsui monia. Bussissa lauloimme yhteislauluja, ja Martti ehdotti, josko mentäisiin Poriin, tuttuun paikkaan. Ilma oli leppoisa, ja tässä vaiheessa ns. asiantuntijat olivat vaienneet Lappeenrannan motellista. Todella hyvin harhautettu. Ja mitä ihmettä, oltiin Tampereella ja Martti ilmoitti, että majoitumme paikalliseen Cumulushotelliin. Se olikin tasokas paikka, monella yhden hengen huone väritelevisioineen. Siitä vain taloksi, suihkuun, peruukit päähän ja Rusthollariin.

Hotellin ala-aulassa venäläinen turistiryhmä ihaili ja ihmetteli naamiaisasujamme. Siinä oli jos jonkinlaista karvaa, höyhentä ja röyhelöä, ja säpinä oli melkoinen. Juhlahumussa joulupukilta karahti partakin ja ilmeet olivat totisia, mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Ravintola Rusthollarin pitopöytä notkui herkuista: oli kalaa ja lihaa, monen sorttista, salaattien ja uunilaatikoiden kera. Martti järjesti säärikilpailut poikamiehille, ja arvostelulautakunnan tytöt kopeloivat pohjelihaksia löytääkseen jäntevimmät. Myös naamiaisasujen kavalkadi oli värikäs ja monet eläytyivät kantamaan pukujaan aidosti, parhaana palkittiin Peppi. Trion säestyksellä jatkui tanssi pikkutunneille.

Sunnuntaina heräsimme pirteinä, jotkut menivät saunaan toisten tyytyessä suihkuun. Aamupala oli tasokas, ja se maistuikin. Kello 11.00 lähdettiin kaupunkikierrokselle. Tampere on Pirkanmaan suurin keskus ja koko alueella on noin 400 000 asukasta. Ajoimme Ratinan stadionin ja Työväen teatterin ohi Pyynikin harjulle, oikealla puolella välkehti Näsijärvi ja vasemmalla Pyhäjärvi. Ajoimme ohi Lauri Viidan museon, katselimme kaukaa haulitornia. Kävimme myös Pispalassa, Pirunvuorella ja Amurissa. Tampereella syttyivät Pohjoismaiden ensimmäiset sähkövalot noin sata vuotta sitten. Särkänniemen huvipuisto oli jo sulkenut ovensa.

Ja yllätys, yllätys: meille oli katettu todella laadukas ruokapöytä kello 13.00, ja se ikään kuin kruunasi matkan. Puolentoista tunnin kuluttua lähdimme paluumatkalle. Iloinen puheensorina täytti bussit, ja yhteislaulu irtosi helposti. Matkalla pysähdyimme nauttimaan virvokkeita, ja meno oli rento. Monet jäivät bussista jo matkan varrella ja viimeiset Rautatieasemalla vaiherikas ja hauska matka muistoissaan.

Matti Kainulainen

Copyright © 2002 [Lintsi.info]. All rights reserved.