PÄÄTÄ PAHKAA - UMPIMÄHKÄSSÄ

Linnanmäki on lopultakin suljettu, ja pehmeä lasku talven edessä on tarpeen. On lauantaiaamu 12. syyskuuta, ja kaksi bussillista Linnanmäkeläisiä starttaa Rautatiehallituksen edestä kohti tuntemattomia seikkailuja. Kohta matkan alettua löydämme itsemme, Haagan torilta Eijan ja koko Haagan väen suureksi hämmästykseksi. Yritämme ostaa kaikki kukat, että saisimme Eijan mukaan. Joudumme kuitenkin jatkamaan matkaa ilman Eijaa, mutta kukkia ja vihanneksia on mukana sitäkin enemmän.

Kuten viime vuonnakin olemme Keravan Sirkus-markkinoilla. Kaduilla vallitsee sanoin kuvaamaton tavaranpaljous sekä ihastuttava ihmisten sekamelska. Palattuamme busseille huomaamme saavamme mukaan vanhan ystävämme Markku Aulangon.

Seuraava kohde on Riihimäen uusi Lasimuseo. Siellä saamme ihastella taidelaseja ja niiden tekemiseen tarvittavia työvälineitä. Tunnelma on matkan tässä vaiheessa jo varsin hilpeä. Kuljettajamme Kale & Keku ovat liiankin hyvin juonessa mukana. Olemme menossa milloin mihinkin suuntaan. Turha arvailla - minulla ainakaan ei ole aavistustakaan, mihin olemme matkalla Martin vielä sotkiessa ajatuksiani. Pysähdymme levähdys­paikalle: on tullut voileivän ja oluen aika. Pipo on määrätty otettavaksi mukaan. Syy: "Etteivät oravat heittele käpyjä päähän"... Poikien halailtua muutamaa mäntyä ja toi­vuttua bussiin jatkuu matkamme.

Viimein olemme pääkohteessa Raumalla. Majoitumme Hotelli Cumulukseen. Kunkin löydettyä huonetoverinsa vedämme hetken henkeä, sillä edessä on pitkä ja jännittävä yö. Seurueemme kokoontuu hotellin ravintolasaliin - kuka löylyn lyömänä, kuka muuten rentoutuneena. Jokainen nainen saa Martilta ruusun, ja niin ovat Linnamäkeläiset ladyt entistä ihastuttavampia. Illallisen jälkeen aikaa ohjelma. Markku loihtii taikapöydästään aina uusia ja uusia temppuja ja kertoo mitä huvittavampia juttuja.

Tanssit alkavat. Mutta kuka se siellä torven toisessa päässä luuraa: Ystävämme Takku. Tiedossa on siis huippuhyvää musiikkia ja vauhdikasta menoa. Tunnelma nouse entisestään kun saliin aikaa ilmestyä erilaisia naamioituneita mielikuvitushahmoja. Tänä vuonna onkin yllättävän monella naamiaisvaatteet. Kuten meiltä voi odottaa, on vauhti päällä, ja raumalaiset on otettu mukaan iloiseen tunnelmaan.

Arpajaiset on arvottu, paras puku palkittu, joka oli Lahjan ja Hilkan omaperäisesti toteutettu "Rakkautta on" -sarjan hahmot. Seuraa illan kohokohta, paljon kohuttu ja odotettu Striptease. Miehet ovat ottaneet parhaat näköalapaikat ja istuvat jo kärsimättöminä Markun hakiessa taiteilijaa... Markku palaa huolestuneena: Minulla on teille sekä huonoja että hyviä uutisia, Ensin ne huonot: Hyvät herrat, Hän ei saapunutkaan. Ja sitten ne hyvät uutiset: Hyvät naiset, Minä strippaan!

Wow, Wow, Wow... Naiset ryntäävät näköalapaikoille. Tunnelma tiivistyy ja naurun remahdukset yltyvät vaatteiden vähentyessä. Enää on jalassa silkkipöksyt... Taiteilija hakee aseen ja ampuu... ja kun silkkipöksyistä ilmestyy kaksi paistettua kananmunaa, katsojat ulvovat naurusta. Kukitamme orkesterin suukkojen kera ja kiitämme rautaisesta menosta. Raumalaiset, jotka ovat olleet mukana, kiittävät ravintolan henkilökunnan kanssa meitä hauskasta illasta. Raumalla ei ole kuulemma koskaan ollut näin vauhdikasta ravintolailtaa.

On aamu. On tullut aika viitata otsikkoon Päätä pahkaa... Joka tapauksessa aamiaisen ja alkusammutuksen jälkeen umpimähkä jatkuu. Aikaa todellinen rautaisannos kulttuuria. Tutustumme Rauman vanhaan kaupunkiin ja Rauman museoon, missä ihastelemme. pitsin nypläyksen välineistöä. Seuraavaksi olemme 700 vuotta vanhassa Nousiaisten kirkossa - todella idyllinen ja tunnelmallinen kirkko. Siellä voimme aistia sellaista arvokkuutta ja hiljaisuutta, jota emme nykyajan kirkoissa tapaa. Pysähdymme hetkeksi Piispa Henrikin haudalla ja mietimme, mistä Lalli hermostui.

Olemme saapuneet Suomen Turkuun. Tuomiokirkko on tutustumiskohteemme. Tämä valtava kirkko on katsaus historiaan; pysähtyy hetkeksi ajattelemaan entisajan kiireetöntä elämää, ja tauluja katsellessa piirtyy ajatuksiin ihmisten aatteet ja vaatteet vuosia sitten.

Ryhmämme hajoaa seuraavasti: osa siirtyy Ravintola Foijan iltapäivätansseihin ja toiset jatkavat toisenlaisella kulttuurilla; menemme Turun linnaan. Sama tunne entisajoista säilyy mielessäni ja annan mielikuvituksen lentää linnanneitojen, sotilaiden, palvelijoiden, linnan ylhäisten ja vankien entisessä elämässä.

Palaamme, nykyaikaan päivätanssien merkeissä. Toiset ovat jo vähän väsyneitä ja aikaa tulla koti‑ikävä. Matkamme aikaa olla lopuillaan, pysähdymme vielä voileipätauolle. Saavumme Helsinkiin Rautatiehallituksen eteen paljon nähtyämme ja koettuamme. Yhteinen mielipide on: Hauskaa on ollut. Kiitämme matkan suunnittelija ja toteuttajaa Marttia. Ensi vuonna päätä pahkaa Käsikopelossa.

Tapaamisiin Ulli

Copyright © 2002 [Lintsi.info]. All rights reserved.