Umpimähkä 2002

Umpimähkää ja Kulttuuria 12. - 13.10.2002

Tämän syksyn Umpimähkä-matka oli kulttuurivoittoinen käväisy Hämeen sydämessä. Koleahkona, mutta aurinkoisena sunnuntaiaamuna vanhan Hämeen linnan jyhkeiden muurien vierellä nähtiin muun muassa Raija, Black Devil (eli Sanna L.), Pia, Katja ja Tove.

Erilainen Umpimähkä

Tämän syksyn Umpimähkä oli niin erilainen ja tavanomaisesta poikkeava, että se veti matkalaiset hetkeksi hiljaiseksi. Mutta tehtyähän sekin tuli... Lauantaina lokakuun 12. päivän aamuna kokoonnuttiin Mikonkadulle Fennian eteen ja pakkauduttiin bussiin. Taisi olla meikein viimeistä sijaa myöten täynnä. Matka suuntautui pitkin Mannerheimintietä kohden tuntematonta tulevaisuutta ja odotukset olivat taas korkealla, tietty. Martti oli salaperäinen ja arvailuja tehtiin.

Ensimmäinen etappi oli Pälkäneen Laitikkalan kylä, jossa päästiin tutustumaan viininteon saloihin ja maistelemaan Rönnvikin viinitilan Tuotteita. Talon simpsakka tuleva emäntä kertoi asiantuntevasti, kuinka syntyvät valkoiset, punaiset ja roseiset viinit ja mistä aineksista. Erityisen kiinnostavia olivat kuohuviinin monipolviset syntyvaiheet pullonkääntämisineen sun muine hienouksineen. Herkullisten noutopöydän antimien kyytipojaksi jotkut rohkaistuivat maistelemaan myös itseään Isovihaa, talon viinaa tiukkana snapsina. Tuhtia oli ja vei ajatuksen keskieurooppalaisiin hedelmäviinoihin. Panimon puolella varsinkin miesväen kiinnostusta herätti komea viinapannu nurkassaan. Samoin talon pontikkapannukokoelman lukuisuus ja niiden rakennelmien kekseliäisyys kirvoittivat useammankin kysymyksen.

Uusia seikkailuja - vai mitä?

Viinipullot kassien täytteenä lähdettiin jatkamaan matkaa "kohti uusia seikkailuja". Ja mihin päädyttiin? Hämeenlinnaan Cumulus-hotellin eteen siinä 15.30:n maissa. Ja siihen se loppuikin lauantaipäivän ohjelma. Sana sen jälkeen oli niin sanotusti vapaa. Iltaa yritti sitten itse kukin täyttää omin keinoin. Käveltiin katselemassa viikonlopun autioittamaa kaupunkia. Täydennettiin varastoja paikallisessa Anttilassa. Istuttiin hotellihuoneissa. Fiksuimmat viihdyttivät itseään menemällä katsomaan Ritva Oksasta Marlene Dietrichinä. Tosin liput sinne olivat siinä vaiheessa melkein kortilla. Jotkut suuntasivat saunaan ja uimaan, toiset taas paikalliseen jääkiekko-otteluun. Osa päätti hämmentävän päivän yökerhon kiihkeässä tunnelmassa. Jokunen psyykkasi itseään seuraavaan päivään niin perusteellisesti, että joutui sunnuntaiaamuna ottamaan tyhjennysharjoituksia kukonlaulun ajasta lähtien ;D.

Sunnuntai oli kulttuuripäivä

Sunnuntaina matkalaisia sivistettiin. Ensimmäisenä kierrettiin yli 700 vuotta sitten rakennettua Hämeen linnaa. Ihmeteltiin muun muassa mahtavaa leivintupaa vielä mahtavampine leivinuuneineen. Jos en väärin muista, niiden syvyys on 7-8 metriä. Meni siinä halkoja kerrakseen, kun niitä lämmitettiin. Mutta keskiajalla linnan sotaväki ja muut asukkaat tarvitsivat kyllä rutkasti leipiäkin.

Mielenkiintoisen historian oppitunnin jälkeen lähdettiin taas bussilla eteenpäin. Suomen Metsästysmuseo Riihimäellä, tarjosi ihmeteltäväksi täytettyjä eläimiä aina Afrikan leijonia myöten. Ja tietysti erilaisia aseita eli herrojen herkkuja. Taideantia edusti 30 vuotta erämaalarina toimineen Jouko Kytömaan näyttely Joukahaisen laulu. Museosta ei ollut kuin pieni kiepsahdus bussilla sunnuntain lounaspaikkaan. Kartanoravintola Lehmushovissa paitsi syötiin ja juotiin, myös pistettiin väkeä päiväjärjestykseen. Tila noutopöydän ympärillä oli sen verran ahdas, että ruoanhakuun kehotettiin siirtymään pöytäkunnittain. Voi, voi, kun se oli vaikea paikka kalkkein nälkäisimmille... Vaan hyvin siitäkin koetuksesta selviydyttiin ja vatsat täynnä köröteltiin takaisin kohti Helsinkiä.

Siis sellainen Umpimähkä tällä kertaa. Matkan järjestänyt Linnanmäkeläisten yhdistyksen puheenjohtaja Martti M. ansaitsee jälleen suuret kiitokset onnistuneesta matkasta sekä mahtavasta "kulttuuripläjäyksestä".

Teksti: Eeva-Kaarina Holopainen

Syksyn 2002 Umpimähkään ilmoittautuminen