UMPIMÄHKÄ 2001

UMPIMÄHKÄ 6 - 7.10.2001

Lokakuinen syysaamu koitti pitkän ja hartaan odotuksen jälkeen, sillä oli taas se aika vuodesta jolloin bussillinen Lintsiläisiä suunnistaisi matkalle tuntemattomaan. Lämpimän syysauringon paisteessa sekalainen joukko entisiä ja nykyisiä Lintsiläisiä odotti innolla tulevaa viikonloppua ja umpimähkäilyä. Kyseessähän oli jo n. 25. umpimähkä-matka tuntemattomaan paikkaan. Matka järjestetään vain ja ainoastaan kerran vuodessa syksyisin. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen voidaan todeta ensimmäisten matkojen alkaneen jo 70-luvulla. Tällä kertaa meitä kyyditsi mukavasti ja turvallisesti bussifirma Jyrkilä Oy.

Fennian edestä rautatientorilta lähdettiin aikataulun mukaisesti kohti Mannerheimintietä, jossa jo ensimmäiset janojuomien pullonkorkit poksahtelivat iloisesti auki. Matkan päämäärän arvuuttelu alkoi heti; Suomeen, Viroon, Venäjälle vai hotelliin, telttaan, risteilylle... Pienen koukkauksen jälkeen ensimmäinen pysähdys oli leppävaaran legendaarinen, jo kauan sitten toimintansa aloittanut Maximarket. Martti ja Veera hakivat pitkäripaisesta muutaman kilisevän laatikon täydennystä bussin ruumaan. Mihinköhän niitäkin vielä tarvittaisiin? Muutkin otimme neuvosta vaarin ja täydensimme jo huolestuttavasti ehtyneitä varastojamme "ihan varmuuden vuoksi".

Matka jatkui kohti läntistä Suomea ja vihdoin Karkkilan takamaastossa enemmistön painostuksesta pysähdyttiin happihyppelylle; tunnelmalliselle levähdyspaikalle pienen lammen ja punaisen tuvan kupeeseen. Nälkäisille ja janoisille pikkuinen tupa antoi mahdollisuuden ostaa kaikkea kahvista ja pullasta aina hampurilaisiin asti.

Matkaa jatkettiin kohti perinteikästä maanviljelykuntaa Ypäjää, joka sijaitsee Loimaan vieressä. Pienehkön harha-ajon jälkeen saavuttiin vanhaan "Katinhännän Kievariin", jossa oli luvassa sekä sielun- että ruumiinravintoa. Tämähän oli useille, varsinkin (tosi) nuorille, ensimmäinen ja ainutkertainen kokemus tutustua ympäröivään syksyisen kauniiseen maalaismaisemaan. Alussa meille kerrottiin mm. paikan historiasta ja sen rakennuksista. Siellä oli asustanut silloisen Venäjän kasakoita ja II maailmansodan aikana siellä leivottiin leipää rintamalla oleville sotilaille.

Tarinatuokion jälkeen matkalaiset pääsivät nauttimaan perinteistä ja herkullista maalais ruokaa. Aterioinnin aikana paikan isäntä viihdytti meitä kauniilla piano-musiikilla ja laululla. Loppu-huipennuksena talon emäntä otti ohjat käsiin ja lauloi meille muutaman kauniin kappaleen. Reissussa kun oltiin, oli pian taas aika jatkaa matkaa. Masut pömpöllään suunnistettiin taas kohti aina niin hämärää tuntematonta. Ensin kuitenkin hyvästeltiin lämpimästi Isäntämme sekä halattiin Emäntää, jonka musiikki-kasetteja sai myös ostaa myös mukaan.

Bussissa tunnelma nousi ja rehvakkaat naurun remahdukset saattelivat matkaamme eteenpäin. Aikamme ajeltuamme pitkin lounais-suomea, saavuimme kuin saavuimmekin pieneen kaupunkipahaiseen nimeltä Turku. Pidimme taasen taukoa ja matkalaiset saivat tehdä tovin kuka mitäkin; shoppailua, rentoutumista, pubikierrosta, ym. Jotkut jopa ostivat varmuuden vuoksi mukaan iltajuomat ja -palat! Eihän sitä koskaan tiedä näillä matkoilla missä sitä joutuisi yönsä viettämään.

Sovittuna aikana bussin dieselin jyrähtäminen käyntiin tiesi matkan taas jatkuvan, ja tällä kertaa mentiin kohti Turun satamaa. Martin perinteistä kiusantekoa vai kietoisiko loistoristeilijä meidät pian kiihkeään syleilyynsä?!? Martti sanoi hakevansa matkaliput ja palaavansa kohta takaisin, mutta vieläkään kaikki eivät uskoneet tämän olevan totta. Lopulta oli pakko uskoa! Silja Europella lähdettäisiin itämerelle risteilemään. Siljalla odottaisivat matkalaisia todella loistokkaat puitteet. Tax-free ostoksia, seisovat pöydät mennen tullen, baarit, saunat, kuumat yökerhot, karaoket, diskot ja sokerina pohjalla tietenkin merellisen runsas aamiainen. Pienen terminaalissa odottelun jälkeen, Silja Europe "nielaisi" umpimähkäläiset uumeniinsa ja alkoi elämysten täyttämä lauantai-illan huuma.

Seuraavana iltapäivänä saavuimme takaisin Turkuun, josta matka jatkui kohti Suomineitomme armoitettua pääkaupunkia. Juttua riitti, kun vaihdettiin kuulumisia ja kerrottiin mitä sitä oli taas tullut tehtyä laivalla. Kielenkantimia irrotteli myös Martin ja Veeran tarjoamat (jo menomatkalla ostetut) virvokkeet. Taisi matkanjohtajamme itsekin siemaista muutaman ylimääräisen pullon "tulilientä". Oli nimittäin sen verran maukkaat jutut, että oli vatsalihakset koetuksella itse kullakin.

Muistimme myös kassaosaston "Pikku" Piaamme hänen synttäreiden kunniaksi. Lahjaksi annoimme pullon viiniä sekä "touhupussin", jossa kuulemma oli muna sisällä...

Vielä pysähdyttiin kerran tauolle lahnajärvelle ennen Helsinkiin saapumista. Matka oli taas ikimuistoinen ja ehdottomasti maineensa veroinen. Martille annettiin runsaat kiitokset onnistuneesta reissusta sekä kaikista asiaan kuuluvista ja kuulumattomista järjestelyistä. Commodore risteilyllä nähdään taas!

Stoorin skrivas ex-kebab tytsy Sonja & Jarrumies#7 Tony